[Yxi Wähä Päiväkiria]

::: Gutenhandin käden jäljillä :::

Alkaa maistua

Pari viikkoa valmiina. Ou shi... eiku jess.

Meininki alkaa hahmottua. Pikkasen toki esiintyy allekirjoittaneella kompurointia, yhteisö(mme) metodit [Sportia-malli]kun eivät ole vielä ihan hallussa. Osansa on silläkin, että päävetäjä Mr Jernberg sattui liukenemaan juuri minun aloittaessani Saksaan opiskelureissulle. Mutta näyttää siis ei-paskemmalta, ehh.

Kevytkompastelu aiheutuu etenkin siitä, että kurssi on perin nettivetoinen. Mm. jellonanosa kommunikaatiosta käy erityisen WebCT-ohjelmiston kautta. Mikäs siinä — diggaan moista itsekin. Valitettavasti Mr J ei ehättänyt matkakiireiltään "avata" sinne järjestelmään minun kohdalleni muuta kuin sisäisen postin; niinpä esim. harjoitusmatskut tarttee haalia eri teitä. Hah.

Tänään kehiin hyppäsi toinen, minulle uusi maikka. Ok, joskin aika lailla erilainen on otteensa kuin edellisellä. Niinhän se käy, tyypit ovatten omansalaisia. Hauskahko oli huomata, että hemmo painiskeli omaa jaakobiaan [Hedelmäkorin malli]ihan minun laillani; kun vetää vuorotellen winkkua ja mäcciä, sekoilua esiintyy.

Kuuluisa vektorigraffa on alkanut kieltämättä kiinnostaa. Kuinka halvatun paljon (ja monesti helpollakin) saakin matskua aikaan, kunhan vain omaksuu ne perusteet ja perustekniikat oikein. Huomaan jo nyt turhan paljon harhailleeni aiemmin omatoimisesti ziljoonien oppikirjojen ja kaikenkarvaisten "ohjeiden" viidakossa. Joskus lähelle on kovin pitkä matka. Mutta toistot eivät siitä vähene. Tuhannet rottasulkeiset odottavat... :-D

Homma kondiksessa, siis. Ja tämä etärytmi sopii minulle kuin Tappi Tikarass: jatko on vain äijästä kiinni. Treeniä. Mutta kesytän kyllä, dammit. :-o